Etusivu > Arkisto > Senja – matka kokemuksia pohjois-Norjassa

Senja - matka kokemuksia pohjois-Norjassa

Tämä on jo tapahtunut heinäkuussa 2020, mutta haluan jakaa sen tännekkin, koska se oli aivan huikea reissu, joka tapahtui huippuporukalla. Voisin jopa sanoa, että se oli ensimmäinen aikuisikäni ”ihan oma” seikkailu, jossa hyppäsin täysin tuntemattomaan, enkä ollut ihan varma mihin päädyn. Ilokseni totesin, etten ollut porukan ainoa. Senja ja muu Pohjois-Norja vei palan sydämestä

Kaikki lähti Facebookista

Eräässä retkeilyryhmässä eräs nainen totesi haluavansa lähteä Norjaan, mutta ei uskaltasi lähteä reissuun yksin. Haussa oli matkakumppani tai pieni ryhmä. Ilmoittauduin heti mukaan. Ilmoittautuneita kertyi huikeat 18 kappaletta, joista loppujen lopuksi jakaantui kolme erilaista kokoonpanoa eri kesäpäiville ja retkikohteisiin.
 
Itse päädyin alkuperäiseen ryhmään, jossa oli pitkin 7 jäsentä ympäri Suomea, kaikki toisillensa entuudestaan tuntemattomia. Olin porukasta selkeästi nuorin, mutta ei se menoa haitannut. Matkaa suunniteltiin Whatsappissa muutamia viikkoja ennen lähtöpäivää ja meitä kertyi kolme eri autokuntaa.
 
Tiedossa oli, että matkasta tulisi pitkä, niin ajallisesti kuin kilometrienkin suhteen. Ensimmäisenä yönä kokoonnuimme porukalla Ouluun yhden seurueen jäsenen kotiin.
 
Lähdimme seuraavana päivänä ajamaan kohti Saanaa, joka olisi pitänyt alustavien suunnitelmien mukaan huiputtaa ja yöpyä sen juurella, mutta massiivisen turistiryntäyksen vuoksi jatkoimmekin matkaa suoraan Norjan puolelle.

Steindalen

Norja, Steindalen, Pohjois-Norja, jäätikkö, matkailu, matkablogi
Norja, Steindalen, Pohjois-Norja, jäätikkö, matkailu, matkablogi

Ensimmäinen yöpymispaikkamme teltoissa oli Yykeänperän ”vastarannalla” sijaitsevalla pysäkointialueella, josta lähti patikointipolku Steindalenin jäätikölle. (Sijainti Oterenin kylästä tietä 868 kohti Yykeänmuotkaa).

Polun ensimmäinen kilometri oli melko jyrkkää nousua, joka kysyy helppokulkuisuudestaan huolimatta hyvää kuntoa varsinkin liukkaalla sadesäällä. Ylhäällä odottaa mökki, jota voi vuokrata, pari vesiputousta ja upea, vihreä laakso, jossa laiduntaa lampaita (varokaa liukumiinoja). Sen jälkeen reitti jäätikölle laaksoa pitkin oli melkoisen helppokulkuista, mutta matkalle osuu keskellä kesää myös lunta ja pari mäkeä. Näkymä jäätiköllä oli henkeä salpaava.

ånderdalen ja flatneset

Norja, Ånderdalen, Pohjois-Norja, luonnonpuisto, matkailu, matkablogi

Ajoimme samana päivänä vielä Senjalle. Muut porukasta olivat vuokranneet mökin, itse päätin nukkua teltassa. Tosin toinen yö meni autossa, koska telttaan kaatui kasa vettä purun aikana ja sen piti kuivua.

Seuraavana päivänä lähdimme Ånderdalenin kansallispuistoon, joka on yhteensä noin 12 kilometriä pitkä, vaihtelevamaastoinen reitti. Oli suota, mäkeä, kuivaa metsää ja lehtoa. En muista, että olisi koskaan ollut 6 kilometrin jälkeen niin nälkä, että oikein väkisin odotti taukopaikan saapuvan. Retken päätteeksi olin niin kyllästynyt suohon, että pussasin soratietä kirjaimellisesti sille päästyäni.

Suosta puheenollen. Retkikuntamme päätyi ”kevyempään” retkeen seuraavana päivänä, patikoiden Flatnesetille, jossa on vanha linnoituis. Polku oli huonosti merkitty ja vähän hukassa. Oikasimme laskuveden aikaan merenpohjan poikki vastarannalle. Pääsimme perille ja löysimme linnoitukset, mutta ei niissä ollut juuri nähtävää. En itse kokenut Vau-efektiä. Merenpohjan tarjoamat aarteet sen sijaan olivat mielenkiintoisia. Paluumatkalla vuorovesi oli taas noussut, joten päädyimme kiertämään rannan, minkäpä muun kuin suon yli, jossa ei mennyt polkuja. Kuiva olo on vain asenne kysymys! Taisin hokea itselleni tuota matraa useampaan kertaan…

husfjellet ja midtertinden

Senja, Norja, matkablogi, matkustus, Husfjället
Senja, Norja, matkablogi, matkustus,

Kamojen kuivuttua lähdimme huiputtamaan Husfjettettiä. Onneksi lähdimme ajoissa, sillä vuori oli suosittu ja meidän jälkeemme saapui porukkaa autolasteittain. Polutkin menivät melkoisen liejuiseksi yleisöryntäyksestä. Aurinkoinen sää helli ja maisemat olivat upeat. Samana päivänä kävimme poikkeamassa myös mökin takana sijaisevalla Sukkertoppenin polulla. Vuori oli kuitenkin liian vaativa, joten huiputus jäi siihen.

Seuraavana päivänä oma kolmen hengen autokuntamme lähti myös vähän matkan päässä sijaitsevalle Midtertindenille, muiden jäädessä ottamaan lepoa mökille. Selkeästi se ei ollut mikään turistivuori, ja polut olivat välillä melko mielenkiintoisessa kunnossa. Vuori oli myös paikoin melko jyrkkä ja tätä korkeanpaikankammoista hiukan hirvitti. Huipulle kuitenkin päästiin. Suosittelen muillekkin, jotka haluavat pois turistirysistä.

Barden ja Saana

Viimeisenä päivänä lähdimme huiputtamaan vielä Bardenia. Reitti puoleen väliin oli melko helppo, mutta sen jälkeen tuli pieni ja jyrkkä kalliokohta, joka kovalla tuulella vihelsi tämän tytön pelin poikki. Pienikin lipsahdus olisi tiennyt useamman kymmenen metrin pudotusta alas. Kuulema ihan pienen matkan päässä polku olisi helpottanut ja olisi ollut huipulle asti ihan helppoa kärrypolkua. Noh, se jääköön toiseen kertaan.

Pakkasimme kamat ja lähdimme aikaisin aamulla ajamaan kohti Suomea. Pysähdyimme huiputtamaan Saanan, joka Norjan vuorien ja uusien kiviportaiden myötä oli ihan lastenleikkiä. Alunperin ajattelimme pysähtyä telttoihin jonkin nukkumaan, mutta illan vaihduttua yöksi, kävikin niin, että ajoimme yhtä soittoa Senjalta Tampereelle yli 1300 km. Itselleni tietenkin osui nuorimpana ne pahimmat tunnit klo 01-04 Oulu-Jyväskylä yli vuorokauden valvomisen jälkeen. Energiajuomalla siitä selvisi.

Huippuporukka ja huippureissu, jossa oli myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, varsinkin tienpäällä. Oman autokunnallisen kanssa olemme edelleen yhteyksissä ja haaveilemme uudesta ensi kesän retkestä.