Etusivu > Arkisto > Mitä minimalismi on?

Kuinka minusta tuli yrittäjä?

”Yrittäjäksi ei synnytä vaan siihen kasvetaan.”

Tämä kliseinen lause kuvastaa omaa matkaani yrittäjänä melko hyvin. Voisinpa jopa sanoa, että oma yrittäjyyteni on ollut yhtä sekaisin kuin entinen minäni, joka ei ollut varma omasta paikastaa maailmassa.

Olen suunnitellut varmasti yli 30 erilaista yritysideaa monelta eri alalta. Jokainen idea on ollut jollakin tavalla jotain uutta ja innovatiivista, sekä toteutuessaan ne olisivat järisyttäneet jollakin tavalla kilpailua. Näin ainakin villeimmissä päiväunissani.

Mutta palataanpa ajassa taakse päin…

minimalismi, vapaus, taloudellinen vapaus, minimalisti,

2013

Piip piip piip… Herätyskello soi 6.00. Ulkona on kaunis sää… Voi pahus.. Olisi ollut aivan ihanaa lähteä vauvan kanssa ulkoilemaan. Äh, pakko raahautua töihin.

Olin töissä isossa myymäläketjussa. Itse työ oli mukavaa, monipuolista ja tarjosi vastuuta. Olin hyvä siinä mitä tein ja rakastin rooliani ”jokapaikan höylänä”, joka hoiti tehtävän kuin tehtävän. Sitten hajotin selkäni. Olin sairaslomalla usein, joka hieman pisti ajattelemaan, olisiko muutakin tapaa tienata rahansa?

Arki oli kellontarkasti aikataulutettua, kun molemmilla vanhemmilla on kaksivuorotyöt. Toinen kulki pyörällä ja toinen autolla. Päivällä lennosta kulkupelien vaihto, jotta lapsi saatiin haettua päiväkodista. Välillä pääsit töistä pois klo 21, olit kotona klo 22, herätys oli klo 4.30 ja töissä sinun piti olla klo 6. Taas yksi kaunis päivä vietetty sisätiloissa. Seuraava pitkä viikonloppuvapaa vasta kolmen viikon päästä. Taas monta iltavuoroa, ettei voi harrastaa mitään.

Vuonna 2013 pääsin myös elämäni ensimmäistä kertaa ulkomaille (jos Tukholmaa ei lasketa) ja suuntasimme Kreikkaan Rhodokselle. VAU, tätä lisää! Voisipa olla kauemmin tai tulla useammin.

Siemen ajatusmaailman muuttumiselle oli kylvetty.

 

yrittäjä, yrittäjyys, yritysblogi, yrittäjyysblogi, pienyrittäjä

Liikeidea ja toinen

Tyttäreni ollessa vauva, minulle iski suoraan sanoen pakkomielle keksiä keino tehdä töitä yrittäjänä, jotta saisin itse päättää omat aikatauluni.

Olen suunnitellut maatilaa, erilaisia koirahoitoloita- ja aktiviteetteja, pieniä puoteja, sisustus- ja juhlasuunnittela, vaatevuokrausta ja jopa kokonaisen 1,5 miljoonan euron pienteurastamon. Olen ravannut uusyrityskeskuksissa ja pankeissa, jutellut erilaisten tavarantoimittajien kanssa, tehnyt laskemia excelillä yömyöhään.

Monissa ideoissa oli kuitenkin ongelmia. Minulla olisi oma yritys, mutta en olisi silti ollut vapaa. Monien yritysideoiden perustamiskustannukset oli kymmeniä tuhansia. Lisäksi monet sitoivat ajallisesti paljon ja ihan väärään aikaan.

Lisäksi omat henkilökohtaiset menot lisäsivät yrittäjän riskiä. Olisin itse halunnut pienentää elintasoa, että riski olisi pienentynyt, mutta perheellisenä tämä ei yksipuolisesti onnistu. Koska unelma yrittäjyydestä oli niin suuri ja ajatus palkkatöistä ahdisti päivä päivältä enemmän, otin eron. En kokenut olevani onnellinen joutuessani osallistumaan sellaisen elintason ylläpitoon, jossa en itse ollut onnellinen.

2016 olin valmis

Eron jälkeen mietin, mikä minusta tulisi isona. Nyt olisi kaikki mahdollisuudet avoinna. Värjäsin ystäväni hiuksia kotonani ja hän sitten tokaisi, että minusta pitäisi tulla parturi-kampaaja. Ajatus jäi muhimaan päähäni pariksi päiväksi.

Sitten soitin koululle ja kysyin, mahtuisiko ryhmään vielä mukaan. Oli jo syyskuu ja ryhmä oli jo aloittanut opiskelun. Aloitin opinnot kahden tunnin päästä puhelusta.

Ei mennyt kuin kuukausi, niin minulla oli oman salongin liiketoimintasuunnitelma valmis. Sitten menin pankkiin ja lainasin 12 000 euroa. Vuokrasin oman liiketilan ja aloitin remontoimisen. Olin opiskellut hiusalaa vasta kaksi kuukautta kun avasin oman liikkeeni ovet. En ollut siihen mennessä värjännyt vielä yhtäkään päätä ammattiväreillä.

Sain vuokratuolilaisia ja asiakkaita. Minun ei tarvinnut käyttää maksullista markkinointia, sillä sana kiiri suusta suuhun. Päivät olin koululla ja illat tein asiakkaita. Työharjoittelut suoritin pitkälti omassa yrityksessä. Kävin koulutuksissa. Tein pariakin kurssia päällekkäin, jotta valmistuisin etuajassa.

Se ajanjakso oli hyvin hektistä ja vaati veronsa. Kerran typerässä kiireessä kaaduin pyörällä ja lensin täysillä pyörän sarvien yli. Se oli perjantai 13. Myös selkäni kivut alkoivat esiintyä yhä tiheämmin, kunnes jatkoin enää särkylääkkeiden voimalla.

Lopulta lopetin liikkeen terveydellisistä syistä vajaa parin vuoden päästä. Kaipasin myös enemmän vapautta. Kulut omasta liikkeestä oli pari tonnia, joten siihen rahaan saa aika monen hiukset leikata. Työstä tuli siis enemmän pakkopullaa kuin nautinto.

yrittäjä, yrittäjyys, yritysblogi, yrittäjyysblogi, pienyrittäjä

mitäs sitten?

En jaksanut maata kovinkaan kauan, kun aloin pohtia uusia yritysideoita. Ehkäpä hiilidioksidikompensaatio? Pakettiautossa toimiva kampaamo? Koirien kotihoito?  Siivouspalvelu?

Samalla kun suunnittelin seuraavia suuria askeleita, pidin parturi-kampaamoa kotioloissa. Juttelin erään toisen yrittäjän kanssa markkinoinnista ja kuinka puskaradioon laittamani ilmoitus oli tehnyt häneen vaikutuksen. Hän pyysi minua tekemään hänen yrityksensä markkinointia. Kieltäydyin silloin kunniasta.

Jokin ajatus jäi silti hautumaan. Siitä kehittyi halu auttaa muita yrittäjiä. Ehkäpä yrittäjien valmentamista?

Tämän kanssa lähdin seuraavaksi liikkeelle. Kokeilin ideaa muutaman koeasiakkaan kanssa. Sitten loin yksinkertaiset sivut. Sain lisää asiakkaita. Sitten tuli korona.

Laitoin homman vielä jäihin ja jatkoin sen kehittämistä. Paremmat nettisivut. Laajempi blogi. Verkkokoulutuksia. Videoita. Tein samalla asiakkaita, vaikka minulla ei ollut julkaistuja nettisivuja. Kun homma tuli valmiiksi ja sivut olisi pitänyt julkaista, iski paniikki. Ei tämä ole yhtään minua. Liian mahtipontista ja liian sitovaa. Painoin delete-nappia ja palasin simppelimpään tapaan. Olen vain oma itseni ja ojennan auttavan käteni. Se riittää. 

Polku ja oma paikka löytyi

Luovuin viimeisestäkin päälleni laittamasta maskista ja tulin kuoresta omana itsenäni. Sinä ihmisenä, joka ei halua tienata miljoonia vaan ennemmin haluaa vain nauttia vapaa-ajasta uusissa paikoissa seikkaillen. Sinä ihmisenä, joka omassa toiminnassaan haluaa ottaa yhtä rennosti kuin elämässä muutenkin, ilman huippuunsa hiottua visuaalisuutta, strategioita, markkinointia tai palveluvalikoimaa. Ihmisenä, joka on kova tekemään töitä silloin kun niitä on, mutta nauttien lomapäivistä joka kuukausi. Ihmisenä, joka auttaa muita!

Olen suutari, joka mielummin kulkee paljain jaloin ja käyttää energiansa tekemällä muille kenkiä!

Tapani toimia ei todellakaan sovi kaikille yrittäjille ja tähän tilanteeseen olen itse päässyt lukuisten onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Silti tiedän paremmin kuin hyvin, miten liiketoimintaa pitää pyörittää, jos tavoitteet on paljon korkeammalla.