Etusivu > Arkisto > Kreeta – Kokemuksia Kreetan länsilaidalta

Kreeta - Kokemuksia Kreetan länsilaidalta

Kreeta, tuo Kreikan saarien suuri simpukka, joka pitää sisällään useita pieniä helmiä. Nähtävää ja koettavaa riittäisi varmasti moneksi kuukaudeksi, kun ottaisi asiaksi lähteä kokemaan koko saari.

Oma reissuni ajoittui vuoteen 2016 ja matkaan lähdettiin toukokuun alussa, heti sen jälkeen kun olin irtisanoutunut vakituisesta työpaikasta, päästäkseni ensimmäiselle ulkomaan road tripilleni.

Starttasimme matkan Kemin juna-asemalta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Junamatka kesti yli 10 tuntia, pysähtyen joka ainoalle pysäkille ja pendolinoja odottaen. Olimme leikkivaunussa, joten naperolla matka taittui hyvinkin mukavasti.

Lentoasemalla kirjasimme itsemme heti sisälle ja menimme turvatarkastuksesta läpi. Koska oli myöhäinen ilta, aloimme pohtia missä yöpyisimme, sillä lentomme lähtisi vasta aamuyöstä. Löysimme vasta hiljattain kentälle lanseeratut  GoSleep-unimunat!

Jos ne edelleen siellä ovat, niin suosittelen niitä kaikille! Todella kätevät ja hotellihuoneeseen verrattuna melko edullinen tapa nukkua.

Hanian Venetsialainen satama

Hania

Saavuimme Hanian lentoasemalle aamupäivästä. Hyppäsimme bussiin, joka vei suoraan keskustaan. Ensimmäinen reaktio oli järkytys. Kaikki oli jotenkin kuivaa, likaista ja hökkelimäistä. Kiertelimme hieman keskustassa, jonka jälkeen aloimme etsimään etukäteen katsomaamme leirintäaluetta, joka sijaitsi noin 7 km päässä. Saavuimme paikalle illan aikana ja perille päästyämme totesimme, ettei kyseinen paikka ole todellakaan sellainen, jonne haluaisimme telttamme asettaa. Aloimme kävellä ja katsella lähitienoilla olevia motelleja ja löysimmekin yhden hyvän (Semiramis Suites), jossa oli myös uima-allas (tosin melkoisen viileällä vedellä). TripAdvisorissa tosin ei ollut kovin hyvät arvostelut tästä majapaikasta, joten omalla vastuulla. Meillä ei ollut ongelmia.

Länsi-Haniassa on muutama todella kiva hiekkaranta, jossa snorklaamalla voi nähdä kaloja, meritähtiä ja mustekaloja. Vesi on melko matalaa, joten rannat sopivat myös pienemmille. Lähellä sijaitsevasta ravintola Pergolasta sai ihan hyvää mousakaa ja kana-slouvakia.

Agii Apostoli Beach
Meritähti

Kissamos

Oltuamme muutaman päivän Haniassa, vaihdoimme turistipölyt ja matkasimme Kissamokseen. Majoitumme Camping Nopigia- leirintäalueelle, noin 10 kilometrin päähän kaupungista. Leirintäalue ei ollut vielä kunnolla auki ja esimerkiksi uima-allasta vasta pestiin, kreikkalaiseen tapaan hyvin verkkaisesti. Teki muutaman kerran itse mennä tarttumaan suomalaisella tarmolla harjanvarteen. Myöskäänleirintäalueen ravintola tai kioski eivät olleet auki, mutta vessa toimi ja suihkusta sai lämmintä vettä, joten mitä muuta sitä ihminen voisi tarvita. Paitsi tulta ruoanlaittoon. Meillä oli mukana sprii-keitin, joka oli ISO VIRHE, sillä koko Kreikasta ei tuntunut löytyvän siihen sopivaa polttonestettä. Jälkiviisaana voin sanoa, että ottakaa hyvät ihmiset sinne kaasukeitin mukaan, jotta kananmunien keittämiseen ei kulu kokonaista tuntia.

Menimme syömään Nopigianin ainoaan ravintolaan, joka sattui olemaan auki. En tiedä, mitä vanhentunutta ja pakastettua ruokaa he meille tarjosivat, mutta kaikilla oli vatsa kuralla sen jälkeen.

Kissamoksessa itsessään ei ollut juuri mitään nähtävää. Jokunen ravintola, peruskauppoja ja museo, jossa vierailimme. Maaseudulla oli myös perinteisiä viini- ja oliivitiloja. Vuokrasimme auton ja lähdimme sillä kiertämään Kreetan saaren länsipuolta.

Elafonisi Beach

Falasarna, Elafonisi ja Palaohora

Länsirannikolla on kaksi Kreeta tunnetuinta rantaa: Falasarna ja Elafonisi. Molemmat sijaitsevat kohtalaisen jyrkän vuoriston reunalla ja korkeapaikan kammoista voi hieman hirvittää ajella kapeita teitä lähellä jyrkenteen reunoja. Paikoitellen tienreunalla oli ”suojana” vain häkkiverkkoa, aivan kuin se estäisi autoa putoamasta useita satoja metrejä alas… Tiellä sai varoa myös vuohia ja lampaita, sekä niiden pudottamia kiviä kallion reunoilla.

Jos mitenkään mahdollista, niin kannattaa varata hieman tehokkaampi auto, sillä pienellä kauppakassilla tuntui olevan välillä vaikeuksia päästä mäkiä ylös, varsinkaan pienissä vauhdeissa.

Falasarna oli sinä päivänä hyvin tuulinen ja aallokkoinen, joten uiminen jäi vähiin. Tyynellä kelillä ranta on kuitenkin ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Kirkasta vettä, sileitä kiviä ja pehmeää hiekkaa. Myöskin kioski ja wc. Mitä muuta sitä voisi odottaa kivalta rantapäivältä?

Elafonisi tunnetaan taas vaaleanpunaisesta väristään, joka kuulema johtuu simpukoiden hajonneista kuorista. Ranta ei silloin ollut niin punainen, kuin villeimmissä Google-kuvissa, mutta rantahietikossa pystyi kyllä erottamaan hennon vaaleanpunaisen värin vesirajassa. Vesi oli pitkälle tosi matalaa, joka oli todella kiva juttu lapsen kanssa. Lisäksi sieltä löytyi simpukankuoria ja paljon pikkukaloja.  Kioskista sai välipalaa ja alueella oli myös wc-tilat. Olisimme mielellämme olleet kauemmin, mutta tuuli kävi kovaksi ja hiekka tuntui raapivan ihoa.

Jatkoimme ajamista Paleohoraan, joka on Kreikan saaren eteläosassa. Kaupunki (tai kylä) oli pieni ja kadut ahtaat. Pääkadulta löytyi muutama turistikauppa ja rannalta muutama ravintola, jossa yhdessä poikkesimme syömään. Itse arkkitehtuuri oli kaunista, mutta jos pitäisi viettää siellä viikko, aika kävisi hyvin pitkäksi.

Paleohorasta matkasimme sisämaasta keskeltä vuoristoa takaisin Kissamokseen ja Nopigianin leirintäaleelle. Matkalla ohitimme Apopigadin vuoristosolan, joka olisi varmasti ollut aivan upea retkeilyreitti, mutta pienen lapsen kanssa koimme sen liian haasteelliseksi kokeiltavaksi. Ehkä ensi kerralla. Tämän roadtripin jälkeen sanoimme hyvästit länsi-Kreetalle.