Kun terveys pettää…

Haluan jakaa oman kokemukseni varsin yleisestä vaivasta eli välilevynpullistumasta nikamavälissä L5-S1 ja kuinka hajoitin oman selkäni jo 22-vuotiaana. Kyseinen vaiva aiheuttaa minulle edelleen ongelmia vielä 7 vuoden jälkeenkin ja todennäköisesti elän sen kanssa koko loppuelämäni.

Olin töissä kaupan alalla osastohoitajan tehtävissä. Työni sisälsi niin hygieniatuotteita, kodintavaraa, sesonkituotteita kuin pesuaineita. Työ oli hektistä, kuormat isoja ja etäisyydet pitkiä. Henkilökuntaa oli monesti liian vähän.

Olin nuori ja nälkäinen. Rakastin työtäni ja halusin olla tehokas. Halusin päästä myös uralla eteenpäin osastopäällikoksi ja niin edelleen. Tein usein ylitöitä, jos tarvittiin lisää käsipareja. Uin kuin kala vedessä osastolta toiselle, koska osasin monipuolisesti asioita. Halusin usein saada päivän työt valmiiksi, enkä pitänyt siitä, jos en saavuttanut tätä.

Työergonomia

Työergonomia oli haasteellista, sillä hyllyt ylettyivät maantasosta korkealle, kuormat tulivat rullakoissa, jotka purettiin maahan ja tasokärryjä ei ollut kuin pari koko talossa (politiikka oli se, että tasokärry on vain turha työvaihe kuorman purkamisessa). Osa tuotteiden laatikoista hajosi käsiin ja osaa ei saanut millään auki. 
 

Pahinta oli grillien nostaminen asiakkaan kärryihin. Grilli panoi kymmeniä kiloja, laatikko oli iso ja se nostetaan maantasolta asiakkaan ostoskärryyn, joka on metrin korkeudella (ei ollut matalia kärryjä). Yleensä asiakas ei itse osallistunut nostoon lainkaan. Tiedät, että työkaverisi on jossain talon toisella puolella, etkä viitsi soittaa häntä nostoavuksi, koska hänellä on kiire.

sitten se sanoi poks

Heräsin eräänä aamuna, enkä saanut enää itseäni suoraksi. Olin todella kipeä. Menin lääkärille, joka määräsi buranaa ja lihasrelaksantteja. Hänellä heräsi epäily välilevynpullistumasta. Jäin sairaslomalle.

Pahimman kipukohtauksen iskiessä makuuasennossa, joka ainoa kehoni lihas kramppasi yrittäen vältellä kipua ja virheasentoa. En päässyt kramppikohtauksesta irti muuten kuin vetämällä väkisin sohvalta/sängyltä lattialle.

Yritin päästä mangeettikuvauksiin, mutta lääkärit eivät suostuneet laittamaan lähetettä. Ei kuulema ollut järkevää. Sitä ei kuitenkaan leikata. Fysioterapeuteilta sain ohjeita, jotka olivat täysin ristiriidassa keskenään. Osa suositteli kylmää, osa kuumaa, osa jumppaohjeita, osa lepoa. Kipujani vähäteltiin ja sain jopa Diapam-reseptin (mielialalääke, kuulema rentouttaa), jota en koskaan hakenut. 

Selkäni parani aina hetkeksi, kunnes kivut tulivat takaisin. Työajastani yli 20% oli sairaslomia ja istuin muutamaankin otteeseen päällikön huoneessa puhumassa työmotivaatiosta. Kävi ilmi, että selkäkipu on yleisin syy luistaa työtehtävistä heillä, joilla ei ole motivaatiota tehdä töitä.

Kieltämättä jatkuvat sairaslomat söivät motivaatiota, mutta se oli enemmänkin seuraus, ei syy.

Nyrkki pöytään

Eräänä päivänä olin taas sairasloma-kunnossa. Menin taas vaihteesi työterveyteen ja sanoin lääkärille, etten lähde täältä huoneesta, ennen kuin minulla on kädessäni lähete magneettikuviin. Sain sen viimein vuoden ravaamisen jälkeen ja kävin yksityisellä puolella Cityterveydessä kuvauttamassa selkäni.

20 minuutin paikallaan makaaminen oli yhtä tuskaa. Kroppani kramppasi taas. Jouduin pyytämään hoitajaa repimään minut väkisin alas, koska en voinut nousta. Selästäni kuului järkyttävä rutina, jota hoitaja säikähtäen kommentoi ”kyllä siellä jotain vikaa on”.

Kävi ilmi, että siellä oli yksi kokoon kuivunut välilevy ja toinen hieman sivuun vetävä pullistuma, joka ei täysin paina hermoa. Sitä ei leikata.

Diagnoosi helpotti eläämääni, sillä vika on paikallistettu ja sen ansiosta pystyin heittämään huonot ohjeet romukoppaan ja pitämään vain ne, joista on oikeasti hyötyä.

Sen kans eletään

Olen oppinut selkäni kanssa elämään joten kuten miellyttävää elämää, vaikkakin se rajaa hyvin monta täyspäiväistä työmahdollisuutta. Yrittäjänä pystyn itse säännöstelemään työni sellaisiin pätkiin, että pysyn työkykyisenä.

Teen myös keikkatöitä edelleen kaupan alalla silloin kuin tuntuu siltä (päästäkseni neljän seinän sisältä pois ihmisten ilmoille) ja keikkatyössä voin itse vaikuttaa työaikoihin ja työtehtäviin. 

Lisäksi selkäni on jatkuvan kuntouttavan ylläpidon alaisena, mm. kuntosali, osteopaattinen hieronta (Petri on huippu !) ja painonpudotus. Tuloksia tulee, sillä vielä vuonna 2019 en pystynyt hölkkäämään kuin 2 kilometriä, enkä ollut kykeneväinen tekemään tavallisia vatsalihasliikkeitä. Nyt hölkkään 7 km ja vatsarutistukset onnistuu jumppapallolla.

 

Omat top5 vinkit välilevynpullistumaan

Onko sinulla vinkkejä välilevynpullistumaan tai kuivuneeseen välilevyyn?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *