Yrittäjän talous – mistä rahaa tulee ja mihin sitä menee?

Haluan olla eteenpäin viemässä suomalaista pienyrittäjyyttä, koska se on ainoa tapa, jolla voimme turvata suomalaisen talouden ja työpaikat, vaikka maailmalla kuohuisi. Siksi kuluttajien on tärkeää ymmärtää, mistä yrittäjän talous koostuu ja huomata, ettei pienyrittäjät ole riistäviä ja ahneita pikkuporvareita, jotka elävät leveällä leivällä.

Yleisessä keskustelussa on mielestäni hieman hullunkuriset sävyt.

Kuluttajat haluavat mahdollisimmat halpoja tuotteita, koska ovat tottuneet saamaan joka ainoan ”mielihalun” toteutettua juuri sillä sekunnilla. Useinmiten on ihan sama, onko tämä tuote kopio vai laatutavara, kunhan hinta on äärimmäisen halpa, jotta rahaa jää myös toiseen tavaraan. Kyse on usein puhtaasti kuluttamisesta kuluttamisen ilosta, ei välttämättä aina todellisesta tarpeesta.

Samaan aikaa kuitenkin huudellaan, että töitä ei ole ja isot tehtaat siirtyvät Kiinaan. Keskusteluissa myös jaksetaan edelleen valittaa, kuinka kaikki on kallista ja kuinka suuryritykset ja niiden isot pomot sekä sijoittajat ovat ahneita. Isot yhtiöt tuhoavat Suomen luontoa ja hiilijalanjälki kasvaa. Siltikkään suomalaisten ei tarvitse omaa kulutustaan vähentää, koska ongelmat ovat Aasiassa ja meidän kulutuksemme on pieni kärpäsen paska verrattuna muihin.

Ristiriitaista eikö totta?

Ensin heitänkin muutaman karun ajatuksen ilmoille:

  • Suomessa on noin 280 000 yritystä, joista 180 000 on yksinyrittäjiä (2/3). Heistä puolet tienaa alle 2000€/kk. Neljäsosa teki töitä keskimäärin yli 50 tuntia viikossa ja vain viides pitää kuukauden loman vuosittain. (lähde) Onko pienyrittäjä ahne? Kadehditko? Tekisitkö sinä töitä alle 10 euron tuntipalkalla?
  • Voisiko Aasian kasvava teollisuus ja päästöt olla seurausta siitä, että haluamme kaikennäköistä, lyhytkestoista, ”muka kivaa” krääsää elämäämme?
  • Miksi valitamme ahneista isoista suuryrityksistä, vaikka jatkuvasti ostamme isojen yrityksien tuotteita, joiden eettisyys, ekologisuus ja laatu saattavat olla toissijaisia ja joiden tuotteet valmistetaan kolmansissa maissa? Eikö olisi kannattavampaa suosia suomalaista, jotta saadaan työpaikkoja ja raha pyörimään Suomen rajojen sisällä?
  • Mediassa hehkutetaan yrityksien liikevaihtoa. Liikevaihto ei kuitenkaan ole sama asia, kuin viivan alle jäänyt tulos. Liikevaihdosta vähennetään vielä toiminnasta koituneet menot. Näin ollen yrityksen liikevaihto voi olla vaikka sen miljoonan, mutta tuotto voi ollakkin vaikka esim 30 000e tai jopa tappiollista.

Suomalainen pienyrittäjä on usein jollain palvelualalla. Tyypillistä näille aloille on se, että työtä harvemmin pystyy korvaamaan roboteilla, vaan tuote tai palvelu tehdään käsin. Kuluja karsiakseen yrittäjä myös huolehtii itse omasta markkinoinnistaan, kotisivuistaan, verkkokaupastaan ja jotkut jopa kirjanpidosta. Se on näkymätöntä työtä, joka pitkittää usein työpäivän pituuden äärimmilleen. Koska kaikilla on vuorokaudessa vain sen 24 tuntia, ei toimintaa pysty kasvattamaan määräänsä enempää, vaan kysynnän kasvaessa tarvitaan työntekijöitä.

Jotta työntekijän palkkaaminen olisi kannattavaa, tulee työntekijän tuottaa yritykselle rahaa kassaan minimissään 1,8-2 kertaisesti oman tuntipalkkansa verran. Tällä ”ylimääräisellä rahalla” yrittäjä maksaa työntekijän lomarahat, sairasajan palkan, työterveyshuollon, eläkkeen, työttömyysvakuutusmaksun, sekä vakuutuksen työtapaturmien varalle. Eli karkeasti ottaen 15 euroa/tuntia ansaitsevan työntekijän tulee tehdä voittoa 30e/tunti.

Sitten huomion arvoinen asia. Voitto ei ole yhtä kuin tuotteen tai palvelun hinta, josta pääsemmekin tuotteen hinnoitteluun.

Tuotteen/palvelun hinta koostuu mm. arvonlisäverosta, joka tilitetään valtiolle. Alasta riippuen se on 0-24%. Useinmiten alv on 24%, eli melkein neljännes tuotteen hinnasta, eikä jää yrittäjän taskuun. Lisäksi tuotteen hinnan pitää kattaa valmistuskulut, liiketilan vuokra, vakuutukset, markkinointikulut, kirjanpitokustannukset, yrittäjän lakisääteiset maksut, kuten yel jne. Tämän jälkeen saatavalla voitolla maksetaan ensin työntekijän palkka. Ja sen jälkeen jos jotain jää viivan alle, yrittäjä itse saa lantin ruisleipään ja ehkä kinkkuun ruisleivän päälle. Työntekijän palkka saattaa olla huonona kuukautena jopa pari tonnia, kun yrittäjälle ei välttämättä jää enää euroakaan, vaikka hän kantaa koko toiminnan riskit.

Yllämainittujen syiden takia suomalaista käsityöllä tehtyä tuotetta tai palvelua harvoin voidaan tehdä pilkkahinnalla.

Mitä ne yrittäjän lakisääteiset kustannukset on?

YEL- eli yrittäjän eläkevakuutusmaksu. Tämän suuruuden saa yrittäjä itse käytännössä päättää. Iso osa yrittäjistä maksaa minimisumman. Se ei käytännössä oikeuta vielä mihinkään ja mikäli joudut esimerkiksi sairaslomalle, saat vain minimipäivärahat (joilla ei kata yrityksen juoksevia kuluja). Jos maksat koko elämäsi ajan minimi-YELiä, jää eläkkeesi pienemmäksi kuin takuueläke, jonka saa kaikki riippumatta siitä, oletko päivääkään tehnyt töitä. YEL-maksun suuruus vaikuttaa myös äitiys-, vanhempain-, työttömyys-, yms tukiin.

YEL-maksun suuruus vaihtelee. Allekirjoittanut teki Varman laskurilla esimerkkilaskelman, joka vastaa keskimääräistä duunari-palkansaajan vuosituloa.

Tästä eteenpäin, 39 työvuoden ajan, minun tulisi maksaa YEL-vakuutusmaksua 603e/kk, jotta saan eläkettä 1287 euroa kuukaudessa. Mikäli maksan vain minimiä, YEL-maksun suuruus on 160€ kuukaudessa. Eläkettä sillä saa 341 euroa/kk. Takuueläkkeen summa on 834 euroa, jonka saa jopa päivääkään töitä tehnyt puliukko. Onko tässä järkeä? YEL vastaa kumminkin suuruudeltaan suurinpiirtein palkansaajan työeläkettä. Työntekijä itse tosin ei voi vaikuttaa eläkkeensä suuruuteen, vaan summa otetaan palkasta automaattisesti. Yrittäjällä on mahdollisuus leikkiä eläkkeellään, omalla vastuullaan. Tässä päästään myös kysymykseen: onko yrittäjällä varaa maksaa itsellensä tarpeeksi suurta eläkettä? Yli 90 000 yrittäjällä ei ole, mikäli edellä mainittua tilastoa on uskominen.

Ennakkovero. Tämä vastaa palkansaajan tuloveroa, joka sisältyy ennakonpidätykseen ja vaihtelee henkilökohtaisesti. Yrittäjä maksaa niitä usein ennakkoon joka kuukausi omasta arvioiduista tuloistaan samoin kuin palkansaaja, mutta palkansaajan on helpompaa suunnitella omat vuositulonsa mikäli on yhtään vakinaisempi työpaikka. Mikäli yrittäjä arvioi tulonsa liian isoiksi, joutuu maksamaan koko summan, vaikka tuloja ei olisikaan. Rahan saaminen palautuksina on aikaa vievää. Tämän suuruus keskimääräisesti lonkalta heittäen 120-400e/kk pienyrittäjällä, riippuen paikkakunnasta, henkilökohtaisista vähennyksistä yms.

Vakuutusmaksut. Tämän suuruus on toki taas toimialasta ja yrittäjästä riippuvainen. Perusvakuutus, jolla kattaa pienen liiketilan, peruspalvelutyön (esim kampaaja) ja vastuu vakuutuksen on noin 100-200e vuosittain, ei noin 15€/kk. Mitä enemmän riskejä, sitä isommaksi summa nousee.

Nyt kun ollaan käyty läpi kustannuksia, niin voidaan lyödä jotain karkeaa yhteenvetoa. Otetaan esimerkkinä kampaamoyrittäjä, jolla on pieni liiketila ja yksi työntekijä.

  • Työntekijän palkka: 2000 e
  • Työntekijän palkan sivukulut: 2000 e
  • Liiketilan vuokra, vesi, sähkö: 1000e
  • Kirjanpito, nettisivut, markkinointi: 300e
  • Vakuutus 15e
  • Ainehankinnat 300e
  • Yrittäjän tulo: 2000e
  • Yrittäjän sivukulut YEL yms 1000e
  • YHTEENSÄ: 8615 euroa
  • Siihen lisätään vielä arvonlisävero, joka pitää tilittää valtiolle. Tulos 10 682 e/kk <- tämän verran esimerkkiyritys joutuisi tehdä myyntiä kuukaudessa, jotta saisi kaikki ylläolevat maksettua ja yrittäjälle itsellensä tuon 2000e tilille.

Huom! Tuosta reilun 10 000e liikevaihdosta vain viidesosa meni yrittäjän omaan taskuun. Jos ajatellaan, että nämä kaksi tekijää leikkaavat vain hiuksia 30 euron tuntihinnalla, he joutuvat leikkaamaan 356 asiakasta kuukaudessa. Se tekee 44 tuntia töitä viikossa per henkilö. Melko pitkät päivät. Jotta molemmat saisivat inhimillisen 33 tunnin työviikon, leikkauksen hinta tulee olla 40 euroa. Tällöinkin asiakkaita joutuu käytännössä olemaan joka tunnille liukuhihnalla.

Mutta kuten tutkimus on osoittanut, yrittäjä itse harvemmin saa edes tuota 2000 euroa ns. omaa palkkaa. Tekisitkö itse töitä 40-50 tuntia viikossa muutamalla eurolla?

Totta kai liiketoiminnan pitää olla kannattaavaa, jotta sitä voi pyörittää. Mutta Suomi Oy:tä ei pyöritetä pelkkien suuryritysten voimalla, sillä ne ovat vientivetoisia ja markkinatilanteen ailahtelevuuden vuoksi iso osa ns. duunarin töistä hyvinkin markkinapainotteisia. Suomi saadaan nousuun vain kotimaisella kulutuksella, joka takaisi työn ja leivän syrjän mahdollisimman monelle.

Suosi siis suomalaista pienyrittäjää ja Made in Finland-tuotantoa, myös hypermarkettien hyllyllä! Se turvaa meille kaikille työpaikan, on ekologisempaa ja eettisempää, sekä raha jää kiertämään Suomeen kaikkien hyväksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *